|
|
|
|
Kirjan parasta antia ovat monipuolisesti pahuuden olemusta lähestyvät analyysit. Noita kääntää päälaelleen alkuperäisen tarinan hyvyyden ja pahuuden. Kun taustat on selvitetty, eteen aukeaa uusi kuva, joka tässäkään tapauksessa ei onneksi ole yksiselitteisesti tulkittavissa. (Mari Viertola, Turun Sanomat)
Ozin ihmemaa on kuvattu realistisesti valtioksi, jota varjostaa velhon tyrannimainen valta. Puhuvia eläimiä kohdellaan rasistisesti ja Elfaba tovereineen puolustaa heidän oikeuksiaan. Myöhemmin hän liittyy salaiseen velhon vastaiseen vastarintaliikkeeseen, kokee elämänsä rakkauden ja tragedian. Maguire on luonut kiehtovan tarinan, jonka ihastuttavan päähenkilön kohtalo hyvän ja pahan välillä jää vaivaamaan lukijaa päiväkausiksi. (Vesa Sisättö, Helsingin Sanomat)
Elfabaan on helppo kiintyä, sillä läpi teoksen hän on teeskentelemätön ja yrittää vain korjata maailmassaan näkemiään vääryyksiä. Nokkela ja mielenkiintoinen teos Noidan elämästä pitää otteessaan alusta loppuun saakka. Oivalliset juonenkäänteet ja nokkelan Elfaban tarina saavat janoamaan lisää. (Laura Kurki, Lukufiilis)
|
|
 |
|
|