Vuosikymmeniä horroksessa vaeltanut fiktiivinen romaanihenkilö, entinen stallari Henrik Jansson löytää 2000-luvulla itsestään optimisten oikeudenmukaisuudenpuolustajan, joka hän on kerran ollut. Hyvinvointiyhteiskunnan alasajo, empatian ja solidaarisuuden tuhoaminen yhteiskunnasta, saa hänet jälleen tunnistamaan ihanteensa. Muistiinmerkinnät, kohtaamiset menneisyyden aatteiden ja romanssien kanssa, jotka tämän prosessin aikana syntyvät, muodostuvat sekä rakastaviksi että osittain kriittisiksi omakohtaisiksi kertomuksiksi 1970-luvun vasemmistosta ja vähemmistökommunistisesta liikkeestä. Tämä historiallinen ja samalla ajankohtainen, tunteikas romaani on yhden ihmisen selviytymistarina, mutta myös kertomus vasemmistoaktivistiryhmän kamppailusta toiveiden ja pettymysten välillä.