Fante on kertojana tiukka realisti mutta myös karnevalisti. Tekstin pinnan alla muhii aina jotakin ”hulluuden nuolaisemaa”, irvokasta materiaalia. Fante on lakoninen tyyliniekka ja spontaani ihmissuhteiden satiirikko. Ihmissuhteiden näkeminen performanssina helpottaa elämän koukeroita ja taustalla väijyvää metafyysistä ikävää.
(Hannu Waarala, Keskisuomalainen)

Tarina on päällisin puolin ankara ja suoraviivainen, mutta siinä on myös hetkellistä herkkyyttä. Fante on oivaltanut jotain oleellista vanhenemisesta ja sukupolvien välisistä eroista. Kari Aartoma on tehnyt napakan suomennoksen, josa on mukana elämänmaku.
(Kimmo Rantanen, Turun Sanomat)

Rypäleen veljeskunta kertoo dramaattisesta tapahtumaketjusta, joka sivuaa kirjailijan omaa myöhäisvuosien todellisuutta otteensa elämästä menettävänä miehenä. Romaanissa kirjailija Henry Molise palaa synnyinkotiinsa selvittämään vanhempiensa torailua ja päätyy eläköityneen muurari-isänsä kanssa kauas kaikesta rakentamaan tuhoon tuomittua savustamoa. Mielipuolisessa asetelmassa Fante pureutuu inhimillisen käyttäytymisen perusteisiin. Lasten ja vanhempien suhteet, keskinäinen lojaalisuus, uskon pettäminen, auktoriteetin korostaminen, luottamus ja sen menettäminen, omiin kykyihin tukeutuminen ja muistojen pysyvyys nivoutuvat kirjassa vangitsevaksi kudelmaksi.
(Matti Komulainen, Rytmi)