|
|
|
Bukowski ei pitänyt kikkailusta eikä snobismista, ei liioin teeskentelystä. Hän halusi kirjoittaa pitkiä kertovia runoja, jotka eivät pane lukijaa nukahtamaan. Hän uskoi, että aidolla runoilijalla täytyi olla suurempiakin kysymyksiä ja aiheita käsiteltävänään kuin ajankohtaiset ilmiöt ja puolitotuudet. Seppo Lahtisen suomentamat ja valikoimat lähes 250 runoa vuosilta 1946-1994 osoittavat, että Charles Bukowski ei halua millään muotoa opettaa tai ohjeistaa lukijaa. … Sisäsiistiä elämää karttavat runot eivät taivu henkisen kasvun tai transsendenssin tavoittelun laatukuviksi. Ne ovat rentoa räppäämistä, mutta rento ote on siinä mielessä pettävä, että säkeiden pinnan alla kulkee tarkoin pohdittuja temaattisia kuvioita.
(Jukka Petäjä, Helsingin Sanomat)
|
|
 |
|
|
