|
|
|
Kreetta Onkelin Kotirouva itkettää ja naurattaa. … Aihe on kipeästi tästä ajasta. Kyse on nimittäin uusperheen arjesta. Kun taiteilijasta kotirouvaksi ryhtynyt kolmikymppinen nainen kamppailee identiteettinsä puolesta 2000-luvun Helsingissä, siitä on leikki kaukana. Mitä tehdä, kun ilmassa velloo täydellisyyden harha? Mihin on vedettävä raja, kun voimat uupuvat? … Tällä kirjalla Onkeli asettautuu osaksi kotimaisen perhekuvauksen traditiota. Kaiken lisäksi erinomaisen persoonallisella tavalla.
(Riitta Castrén, Eeva)
Onkelin terävä kynä viiltää herkullisen taitavasti, sarkastisesti ja yksityiskohdilla hekumoiden. Lukijan täysin koukuttava Onkeli on aivan omaa luokkaansa.
(Jenni Belitz, Kotivinkki)
Tarinassa on hulvatonta yliäänivauhtia. … Onkelilla on ylitsevuotava vakka herkullisia määritelmiä ja kielikuvia sekä ’hyvinvoinnin’ läpi poraavia totuuslauseita. Huumori on kirpeätä ja puistattavaa.
(Matti Saurama, Uutispäivä Demari)
Kovaksi keitetyn päälauseen käyttäjänä ja oman tekstinsä editorina Onkeli on omaa luokkaansa. Kaksisataasivuisessa romaanissa on yhtä paljon tarinaa ja ajatusta kuin Reko Lundánin perhedraamatrilogiassa. Onkelin punakynä on käynyt kirja kirjalta armottomammaksi, mikä tekee hänestä aina vain kiinnostavamman prosaistina. Pidän erityisesti siitä, miten kriittisesti hän suhtautuu sekä ajatusten että dialogin edustavuuteen. Pursuava ajatusvirta on Onkelin veistämissä lauseissa erityisen tiivistä. Ani harva naiskirjailija pyrkii tähän suuntaan.
(Markku Soikkeli, Satakunnan Kansa)
Dialogi on todentuntuista, luontevaa ja iskevää. Sillä raadellaan, huudetaan, sanotaan totuus. Kieli on elävästi kuvailevaa ja tekstissä on tuoreita, omaperäisiä ja hauskoja vertauksia, jotka keventävät rankan triangelin ahdistavuutta. Kotirouva on loistava kuvaus uusioperheestä, jossa kaikki ovat sairastumisen partaalla. Onnelisuuden ja rakkauden pakko on yleismaailmallista. Kirja on hätähuuto jokaisen kolmen henkilön puolesta: kaiken kestävän äidin, turvallisuutta hakevan lapsen ja työhönsä sitouttuneen isän. Elämä voi ajautua kaaokseen, kun kaikki pyrkivät olemaan täydellisiä omalla tavallaan, jokainen eri suuntaan. Onkeli on jälleen onnistunut ravistelemaan tekstillään perheidylliä.
(Leena Raveikko, Sisä-Savon Sanomat)
Kukaan ei kirjoita ihmissuhdekauhua niin taitavan puistattavasti kuin Kreetta Onkeli. … Perinteisen hiipivän kauhun sijasta Onkeli pelaa läpitunkevalla ahdistuksella, joka ei hellitä tarinassa, saati lukijassa hetkeksikään. Kertomuksen puitteet ovat painostavat: Nousukauden helsinkiläinen arvokaupunginosa, jossa kukin pysyttelee omissa oloissaan. Yhteiskunta, jossa jotkut elävät täysin vailla ystäviä ja tukiverkostoa. Parisuhde, jossa on yhtään mitään hyvää vain mielikuvissa, jotka avioliitto asianosaisille suo. Myös Onkelin käyttämä kieli on toimiva tehokeino. Hän pudottelee niukkoja, painavia päälauseittan säälimättömästi kuin paloittelisi kurkkua.
(Hanna Tohtua, Trendi)
Onkeli kärjistää ja liioittelee, mutta totuus silti on, että Sirrejä ja Assareita maailmassa riittää. Kieleltään kirja on paikoitellen hengästyttävää luettavaa. … Kooltaan kirja on tyylikäs pieni paketti, 200 sivua mahtuu 200 grammaan.
(Kirsi Ervola, Yhteishyvä.fi)
Rikasta kieltä.
(Piia Sainio, Anna)
|
|
 |
|
|
