Näkökulman vaihdoksineen Kaipauksen kirjasta hahmottuu tekijän sävykäs henkilökuva. Mennyt ja nykyisyys ovat läsnä, usein vieläpä rinnastettuna samassa yhteydessä. Vaikka Cohen karttaa sentimentaalisuutta, nostalgia värittää monia töitä. Ajasta pumppaavat tehoa myös leikkaukset käsinkosketeltavasta maailmasta myyttien ja pyhien kirjoitusten ajatushorisonttiin. Cohenin ironia on aina lempeää, kaksoisstrategia kohti tietoisuutta. Tekstistä on riisuttu kaikenlainen teeskentely. Cohenin rehellisyys mykistää.
(Matti Komulainen, Turun Sanomat)

Mietiskely, musta huumori ja ihmistuntemus ovat Cohenin valtteja. Cohen julistaa, että maailma on täynnä teeskenteleviä runoilijoita ja aitoja on vain muutama. Cohen julistaa myös itsensä teeskentelijäksi, mutta muistuttaa lukijaa että tämä onkin juuri hänen tarinansa. Rakkaus teemana saa Cohenin käsittelyssä aivan uuden ulottuvuuden ja itku ja nauru vuorottelevat hienosti. Provosoiva ja humoristinen kuvitus on myös Cohenin käsialaa.
(Johnny-Kai Forssell, Satakunnan Kansa)