Riku Korhosen uusi romaani etenee kuin kreikkalainen tragedia.
(Jukka Koskelainen, Helsingin Sanomat)

Tässä se on: isoja yhteiskunnallisia teemoja kaihtelematon sukupolviromaani kolmekymppisistä pätkäeläjistä. Korhonen luo räyhäkkää ajankuvaa tuotemerkeillä, biiseillä, turhauttavilla seminaareilla ja kaikkialla läsnä olevalla netillä. Korhonen kirjoittaa etukenossa rullaavia lauseita, joiden kyyniset kierrosluvut tuovat etsimättä mieleen Hannu Salaman Finlandia-sarjan, mutta laajempia yhteyksiä ei kannata etsiä. Siinä missä Salaman henkilöt päättävät olla rakastamatta, Korhosen henkilöt tahtovat rakastaa, mutta se ei riitä. Emotionaalisesti latautuneen romaanin rakenteessa käytetään taitavasti hyväksi toistoa ja näkökulmavaihdoksia.
(Saara Kesävuori, Aamulehti)

2000-luvun alun maailmanpoliittiset mylinät jylläävät teoksen taustalla ja välillä etualallakin, mutta silti romaanissa vallitsee tietoinen kaikenlaisen yhteiskunnallisuuden ja poliittisen kannanoton välttäminen. Lääkäriromaani pelaa yksityisen alueella ja osoittautuu hyvin romanttiseksi teokseksi. Korhosen toinen romaani onnistuu erinomaisesti tavoittamaan miehisiä ristiinvaelluksia naisten ja identiteettien kehikossa. Korhosen kuvaus 2000-luvun nuoresta miehestä ei ole erityisen armelias, mutta kaikessa raa’assakin itsekeskeisyyden paljastamisessaan se on havahduttava, viiltävä.
(Kaisa Kurikka, Turun Sanomat)

Korhonen käyttää kerronnan keinoja suvereenisti ja yhdistää romaaniinsa erilaisia aineksia. Runsautensa ansiosta teos ei tyhjene helpolla vaan laajenee kuin venäläisklassikko. Korhosta lukee jo pelkän kielen vuoksi, ja se on paljon se.
(Karo Hämäläinen, Suomen Kuvalehti)

Väinö Linnan Sotaromaani käytti hyväkseen sodan mekanismeja kasvattaakseen pasifismia. Matti Mäkelän Rakkausromaani kurotti rakkauteen sadomasokismia kuvaamalla. Riku Korhosen (s. 1972) Lääkäriromaani panee edellisiä paremmaksi ja kirjoittaa lääkäristä metaforan, jossa itse parantaja ja parannettava sekoittuvat. Korhonen hyödyntää erilaisia genrejä ja tyylilajeja herkullisesti, mutta kokonaisuutena teos kantaa sisältönsä pettämättömän omalakisesti ja virkein kielin.
(Reija Palttala, Keskisuomalainen)

Lääkäriromaani on riemastuttavan polyfonisesti kerrottu romaani kolmekymppisen turkulaistutkija Niklaksen vaelluksesta surutyötä tekevän avovaimo Innan, takkuilevan väitöskirjan ja omien muistojen ristipaineessa. Rönsyilyssään kirja erottuu ilahduttavasti nykykirjailijoiden turhan usein suosimasta minimalismista. Näin herkkää ja kaunista nuoren miehen rakkauskuvausta ei ole aikoihin Suomessa näkynyt.
(Salla Brunou, Etelä-Saimaa)

Riku Korhosen kolmas teos vie lukijan syvälle miehen mielen syövereihin. Samalla tulee maalatuksi aikalaiskuva, jonka kollaasinomainen kokonaisuus muodostuu vilkkaasta henkilötyyppien näkökulmanvaihdoksesta.
(Matti Sauramo, Uutispäivä Demari)

Harvoin ovat kielelliset oivallukset, kuvat ja maailmanhavainnot ilahduttaneet näin.
(Leena-Kaisa Laakso, Kouvolan Sanomat)