Tarvitsee vain lukea Marina Lewyckan esikoisteoksen ensimmäinen kappale ja on jo koukussa. Tarina on koominen, mutta osuu ja uppoaa.
(Marjo Nevala, Kotiliesi)

Luin romaanin kahteen kertaan. Se piru vieköön kesti sen. Jos Traktorien lyhyt historia ukrainaksi olisi elokuva, en antaisi sille tähtiä. Täräyttäisin sen sijaan täydet viisi tissiötä.
(Janna Kantola, Helsingin Sanomat)

Yliopistossa opettavan Marina Lewyckan Traktorien lyhyt historia ukrainaksi on mainio romaani. Kahdeksankymppinen pappa hullaantuu paljon itseään nuoremman ukrainalaisnaisen suuriin tisseihin. Sen jälkeen mikään ei enää pidättele Nikolaita. Aikuiset, ennen keskenään toraisat tyttäret lyöttäytyvät yhteen suojellakseen isänsä kunniaa ja omaisuutta. Hauskan kerronnan keskellä lukija miettii pakostakin, mikä elämän loppupuolella on tärkeää.
(Pirjo Houni, Eeva)

Marina Lewyckan romaanista ei voi olla pitämättä. Lewyckan ote on hulvaton ja teos yhdistää erilaiset äänenpainot hauskaksi kakofoniaksi, jonka Vesa Suomisen herkullinen suomennos tavoittaa hienosti.
(Kaisa Kurikka, Turun Sanomat)

Traktorien lyhyt historia ukrainaksi kertoo arjen suruista, vanhuusiän koettelemuksista ja iloista, Euroopan historiasta, sodan julmuudesta ja jopa traktorien kehityksestä olematta ollenkaan ikävystyttävä tai monimutkainen. Päinvastoin sitä lukiessa on hauskaa. Kirjailijan lempeä ja viisas ote pitää tiukasti romaanin alusta loppuun asti.
(Kati Hyttinen, MTV3 Helmi)

Kirjan nimi saattaa hämätä, mutta se on hauska, lämmin ja jännittävä kertomus perheestä, rakkaudesta ja anteeksiannosta.
(Heli Koppelo, Cosmopolitan)

Vesa Suomisen upeasti suomentama romaani on viime vuosien hervottomimpia lukuromaaneja. ”Lerpunlirpun” -ongelmista kärsivän vanhuksen ponnistelut minihameisen amatsoonin tyydyttämiseksi ovat aivan liikaa niin Nadezdalle kuin hänen itsekkäälle sisarelleen Veralle, mutta lukijalle huikeiden karikatyyrien taisto ja sitä siivittävä kielellinen ilotulitus ovat silkkaa nautintoa. Ukrainalaistaustaisen Marina Lewyckan romaani on osoitus siitä, millainen rikkaus maahanmuuttajat voivat parhaimmillaan olla. Joskus tarvitaan ulkopuolinen toteamaan niinkin yksinkertainen asia, että valtaan hakeutuvat aina samat ihmiset. Nimitykset vain vaihtelevat: yhdessä järjestelmässä he ovat kommunisteja, toisessa kapitalisteja, kolmannessa kiihkouskovaisia.
(Tuomo Karhu, Turun Sanomat)

Brittikirjailija Marina Lewyckan menestyneessä esikoisromaanissa traktorit edustavat ihmistyön nerokkuutta, tosin vain kirjassa, josta iäkäs emigrantti haaveilee elämänsä huipennusta. Pakolaisleirissä Saksassa 1946 syntynyt Lewycka kertoo romaanissaan ukrainalaisen emigranttiperheen tarinan. Hän punoo perheen nykyhetken sapekkaaseen komiikkaan Ukrainan 1900-luvun historian käsittämättömän tragiikan. Lewycka kuvaa varmoin ottein, rakkaudella ja ironialla, menneeseen tarkertunutta perhettä, jonka kyseenalaiseen idylliin on tupsahtanut käkiemo poikasineen. Uskokaa tai älkää, ikiaikaisesti jämähtäneet asetelmat alkavat liikahdella, tunteiden solmut löystyä ja asenteiden kököt murentua ja tasoittua. Ikään kuin kaiken taustalla jylisisi traktorien voittoisa laulu Ukrainan viljalakeuksilla.
(Hannu Marttila, Helsingin Sanomat)