Melkoisen rankkaa menoa. On paljon yksilöllisiä tragedioita, ahdistavaa nurkkakuntaisuutta, vääntyneitä suhteita ja ennen kaikkea arjen komiikkaa. Sian nimeen pitää sisällään […] kierolla tavalla hulvatonta ja yllättävääkin ainesta.
(Elina Siltanen, Turun Sanomat)

Kyseessä on New Yorkiin ja Espanjan sijoittuva vakavahenkinen tarina, jonka jännitysjuoni on kehyskertomus erikoisten ihmisten ja huono-osaisten maailman pähkäilylle. Tekisi mieli sanoa, että Pablo Tusset on Espanjan Tuomas Vimma. Mutta Vimmasta Tussetin erottaa se, että kokaiinin vetäminen, naiminen ja väkivalta eivät ole itsetarkoituksellisia. Romaanin todelliset tapahtumat käydään ihmisten puheissa ja mielissä. Älykäs draama syntyy ilman pommeja. Kuten Tussetin esikoisessa myös Sian nimessä vasta lopussa paljastuu, miten kaikki erilliset tapahtumat liittyvätkään toisiinsa. Ja paljastuu myös, että olisihan se pitänyt käsittää jo aiemmin. Tusset, tai mikä hänen oikea nimensä onkaan, sekoittaa omaa, julkisuuteen kerrottua elämäntarinaansa romaaneihinsa. Fiktion ja faktan raja ei ole romaaneissa, vaan se läikkyy molemmille puolille. Se ei ole harvinaista romaanitaiteessa, mutta Tussetin tapauksessa siitä syntyy kutkuttava lisä kokonaisuuteen.
(Esa Mäkinen, Helsingin Sanomat)

Espanjalaisen Pablo Tussetin Sian nimeen on kiehtova keitos vanhenevan poliisin mielen nuortumisesta, vuoristokylän omituisista asukkaista ja salaperäisen nelikymppisen miehen seikkailuista Amerikassa ja Espanjan maaseudulla. Sian nimeen on täynnä kummallisuuksia, erikoisia ihmiskohtaloita, väliin rankkoja ja kauniita yksityiskohtia. Romaani kietoo yhteen kolme tarinaa, joista jokainen itsessäänkin on oma kokonaisuutensa.
(Anne Helttunen, MeNaiset)

P:n tarina paisuu elämäkerraksi friikkilässä, ja kauhu nousee pintaan. Omalaatuinen kirja ravistelee dekkarigenreä hieman puistattavastikin.
(Kristina Carlson, Suomen Kuvalehti)