Kirjan näkökulma on moraalinen, eettinen ja juridinen. Niiden avulla Chomsky harppoo Yhdysvaltain lähihistorian läpi ja kritisoitavaa löytyy. Chomskyn mukaan USA on menettämässä otteen takapihallaan. Latinalaisessa Amerikassa valta on rajuista vastatoimista huolimatta siirtymässä nationalistisille vasemmistosävytteisille hallituksille. Näin jättiläisen savijalat horjuvat.
(Esko Lukkari, Kauppalehti)

Chomsky perustaa väitteensä itse kehittämäänsä kansainvälisten suhteiden teoriaan, joka on hänen mukaansa yhdistelmä Thukydidesta ja Adam Smithiä: suuret valtiot tekevät niin kuin haluavat, ja ne haluavat lähinnä samaa kuin ”kauppiaat ja teollisuusmiehet”. Tiedossa on siis ikävyyksiä. Vaikka teoksista välittyvä maailmankuva on pohjiaan myöten pikimusta, loan seasta tunkeutuvat toivon välkähdykset. Chomsky muistuttaa, että länsimaisten valtioiden mahdollisuudet käyttää väkivaltaa kansalaisiaan vastaan ovat varsin rajalliset. Sanakin on verrattain vapaa huolimatta mediakonsernien itsesensuurista. Hän kehottaa siksi ryhtymään valtiorakenteen ulkopuoliseen poliittiseen aktivismiin.
(Sami Torssonen, Turun Sanomat)