Riku Korhosen (s.1972 Turussa) esikoisromaani Kahden ja yhden yön tarinoita voitti Helsingin Sanomain esikoisteospalkinnon 2003. Romaanista on dramatisoitu samanniminen näytelmä, joka sai ensi-iltansa Turun kaupunginteatterissa tammikuussa 2008. Kahden romaanin välissä Korhoselta ilmestyi kritiikeissä kehuttu runoteos Savumerkkejä lähtöä harkitseville (2005). Korhonen jäi vapaaksi kirjailijaksi ja kolumnistiksi Lääkäriromaanin ilmestyessä vuonna 2008. Tätä ennen hän toimi Turun yliopiston luovan kirjoittamisen ohjaajana, ja missä työssä hänet myös valittiin Vuoden opettajaksi.

Lääkäriromaanin siivittämänä Riku Korhoselle myönnettiin vuonna 2008 kaksi arvostettua kulttuurialan palkintoa, Kalevi Jäntin palkinto ja Aboa-palkinto. Kalevi Jäntin rahasto tukee vuosittain nuoria, lahjakkaita kirjailijoita. Turun kaupungin kulttuurilautakunta puolestaan palkitsi Korhosen taiteellisesta työstään vuoden 2008 Aboalla, joka on tarkoitettu nuorehkoille turkulaisille lahjakkaille taiteilijoille. Helmikuussa 2009 julkaistiin Riku Korhosen lyhytproosateos Hyvästi tytöt.

”Rakkaus on parantamista. Mutta joskus sattuu hoitovirheitä.”

Helteinen loppukesä 2003. Läntiset miehitysjoukot ovat vapauttaneet Irakin ja luvanneet opastaa kansan demokratian ja markkinatalouden terveelle tielle.
Etäällä taisteluista, pohjoiseurooppalaisessa rannikkokaupungissa kolmekymppinen taiteentutkija Niklas vetelehtii Aurajoen maisemissa, juopottelee ja kantaa huolta rakastetustaan Innasta.
Eräänä juhlayönä Niklas kohtaa näyn, joka muuttaa hänet. Hän uskoo löytäneensä parannuskeinon rakastetulleen. Mutta kuten ihmeparantajat usein, Niklas joutuu huomaamaan, ettei toimenpiteiden seurauksia ole aina helppo ennustaa.
Lääkäriromaani on seksin-, kuoleman- ja politiikantäyteinen kuvaus yhteenkietoutuvista ihmiskohtaloista imperiumin laidalla, levottomasti oirehtivassa maailmassa.

”Kaikki on vasta alussa, nuoli nousussa, kärjessään koettelematon teräs, viattomuutta teeskentelevä, aidosti kirkas.”

Riku Korhosen ainutlaatuinen aikalaisromaani on pääasiassa lähiöympäristöön sijoittuvien episodimaisten ja toisiinsa nivoutuvien kertomusten kudelma. Lähiöstä muodostuu konkreettista ympäristöä laajempi vertauskuva historiallisen perinteen sirpaloitumisesta ja ohenemisesta. Toisaalta lähiö näyttäytyy myös tarinoiden kasvualustana, merkityksellisenä paikkana, jossa kohtalot risteytyvät. Rakkauden, rakkaudettomuuden ja kuoleman ehdottomuus ovat ihmisissä läsnä kaikkialla. Moduuli-figuureilla oli arkkitehtien piirustuksissa sädekehät. Hienovaraisin maagisin ja tutkituin elementein Korhonen laajentaa suomalaisen proosakirjallisuuden usein melko kapeaa kuvausta lähiöistä sosiaalisten ongelmien täyttäminä, ikävystyttävinä ja kulttuurittomina slummeina. Kerronnan sävy vaihtuu taitavasti nostalgiasta ironiaan tai groteskista runolliseen. Riku Korhonen ammentaa Douglas Couplandin tapaan nopeasti vanhenevasta populaarikulttuurista, Raymond Carverin perinnöstä, mutta toisaalta myös Samuel Beckettin tyyliin mustan huumorin ryydittämistä olemassaolon perustilanteista.