Kustannusmaailmaa koskeva keskustelu saa lisäpotkua Onkelin romaanista ja samalla teos laventaa aiheita koko kirjallisuusinstituutiota koskevaksi. Onkelin räväkkä rohkeus on nautittavaa. Kutsumus ja sen kriittinen ulottuvuus on tarkkuudessaan ja ajoittaisessa ivailevassa ilkeydessäänkin erittäin virkistävä kertomus kirjailijaelämän realiteeteista. Sen kahden kirjailijakeskushenkilön, minäkertoja Sanelma Salminen ja Gunnevi Björkenheimin kautta rakentuu vankka kuva suomalaisen kirjailijan kaksijakoisesta todellisuudesta. Kutsumuksen tekee nautittavaksi juuri sen kahtaalle viettävä rakennelma, joka manifestoituu kaikessa. Se on avainromaani ja satiiri, se koskettaa hellästi ja kolkuttelee rajusti kirjailijuuden kuvia. Onkeli katsoo itseään avoimesti mutta yhtä paljon romaani katsoo kumolleen koko kirjallisuuden kenttää.
­­(Kaisa Kurikka, Turun Sanomat)

Jos suomalaisten satiirinlukutaito on ennallaan, Kreetta Onkelin romaani Kutsumus suututtaa ainakin kirjailijat, kriitikot, kustannusjohtajat, kustantamoiden esilukijat, kirjakauppiaat, toimittajat ja kirjallisuudenopiskelijat. Kenties myös ruotsinkieliset perijättäret ja heidän puolisonsa, jotka ovat solmineet järkiavioliiton. Mainio kirja siis.
(Jarmo Papinniemi, Parnasso)

Onkeli on kirjoittanut satiirin kirjailijana olemisesta, mutta samalla myös nykymaailmasta ja siitä itsekkyydestä, joka täällä vallitsee… Onkelissa on samaa humoristin synkkyyttä, takavasemmalta tarkkailijan ironiaa ja särmän lauseen niukkuutta kuin Kari Hotakaisella. On ilahduttavaa, että naisetkin voivat kirjoittaa ja katsoa maailmaa näin. Nauru on yhteisymmärryksen ja oivalluksen merkki, ja Kutsumusta lukiessa se pääsi monesti.
(Janna Kantola, Helsingin Sanomat)

Kreetta Onkelin Kutsumus on piikikäs, oivaltava ja hauska kuvaus kirjailijoista, kustannustoimittajista, kriitikoista ja suosiosta.
(MTV3 Huomenta Suomi)

Kutsumus on täysverinen satiiri kirjailijan elämästä. [- -] Onkeli sivaltaa kirjallisia piirejä niin hauskasti, ettei naurua voi pidätellä.
(Kati Lampela, Pirta)