Arvostelut Hirtettyjen tanssiaiset

Hirtettyjen tanssiaisten kiihko on nuorukaisen, mutta ote runoon raavaan miehen. Rimbaud’n näkemys piti läpi tyylikokeilujen. Yksi vimma läpäisee koko tuotannon. Silti runot eivät piirrä lukijansa verkkokalvoihin sitä huumorintajutonta tyyppiä, joka ei osaa puhua muusta kuin rakkaudesta ja kuolemasta. Ennakkoluulottomuus ja kyky loihtia omaperäisiä näkökulmia estävät Rimbaud’n vimman sukeutumisen tahattomaksi komiikaksi. Hirtettyjen tanssiaiset perustelee olemassaolonsa jo sillä, että Rimbaud on Stéphane Mallarmén (1842-1898) rinnalla keskeinen modernismin syntyyn vaikuttanut runoilija. Ja modernismin vaikutusta meikäläiseen lyriikkaan on vaikea liioitella. Mahtava on ollut myös Rimbaud’n myyttinen vaikutus. Hänestä on tullut kirottujen runoilijoiden (maudits) kantahahmo, jonka päihteiden käyttöä tahdittomat tahdissatanssijat edelleen väsymättä banalisoivat. Hirtettyjen tanssiaiset on aiheellinen muistutus itse asiasta: Rimbaud:lle kamanveto ei ollut elämys – vaan tutkimusmatka elämän sykkivään ytimeen. Näistä tanssiaisista on pitkä matka teknoraveihin. (Tuomo Karhu, Turun Sanomat) Ihmelapsi Rimbaud (1854–1891) eli kiihkeän runovaiheensa vuosina 1870–1873. Tuolloin hän kirjoitti kiihkeän elinvoimaista lyriikkaa, joka ei tunnu menettäneen elinvoimaansa tänäkään päivänä. Skandaalientäyteisen boheemielämän (mm. kuohuttava homosuhde Paul Verlainen kanssa) viettänyt Rimbaud olisi todennäköisesti tänä päivänä rock-muusikko, joka saisi kaiken maailman marilynmansonien ja villevalojen jalat veteliksi. (Ville Väänänen, Ilta-Sanomat)