|
|
|
Kolmessasadassa romaanisivussa Bukowski kirjoittaa periaatteessa sen, mitä hän kirjoittaa satunnaisotannalla valitussa runossaan. Mutta jotenkin vain Naisten kerronnan rytmi tempaa mukaansa. Kirjailija Henry Chinaskin naisesta naiseen kuljeksiminen saavuttaa myytillisiä mittasuhteita. Chinaskin Lydia on rehevä antiteesi tämän maailman runoilijoiden perus-lauroille.
Naisten jutustelua seuraa siinä missä jonkun polvijärven Bukowskin muistelmia viime perjantain kaupunkireissulta. Satoria hän tuskin Takataskussa saavuttaa, mutta kun mies kertoo hauskasti, niin kuunnellaan, ja tarjotaanpa vaikka kalja.
Ei Bukowski ainakaan teeskentele etsivänsä mitään taivaan valoa. Silti olisi vääryys pitää Naisia yksiulotteisena romaanina. Bukowski ei ole mekaaninen kirjoittaja. Rehellisellä kompostipaskalla lannoitetussa pellossa itää mielenkiintoisiakin siemeniä. "Hän oli kamalan ryppyinen mutta ei voinut sille mitään." Sanotaanpa sitä elämänoptimismiksi.
(Suonna Kononen, Karjalainen)
Proosa hyrrää kuin raaka perusblues ja lihallisen rakkauden odysseian kuvaus etenee tutulla on the road -asenteella.
(Jukka Petäjä, Helsingin Sanomat)
|
|
 |
|
|
