Arvostelut Kauan eläköön ihminen

Katujen kasvatti Corson tie kulki vankilasta yliopistoon ja Beat Generationin lipunkantajaksi. Juuri tässä monisärmäisyydessä ja ristiriitaisten elementtien yhdistelyssä piilee hänen lyriikkansakin perusta; itseironinen rääväsuu pohdiskelee ihmisen olemusta, viljelee oppineita viittauksia, intoilee Miles Davisin musiikista ja renessanssitaiteesta. Runous on Corsolle Sanansaattaja-Henkien ja valittujen sielujen toimintaa, jota ajan tai materian rajoitukset eivät sido. Samanlaista vapaan hengen ilmausta täynnä on suomennosvalikoima Kauan eläköön ihminen. Teos kattaa vuodet 1955-1989, nuoren itsetietoisen irtolaisen räkätyksestä viimeisten kokoelman vanhenemisen tuntoihin ja vitalistissävytteiseen sielunvaelluskuvastoon. (Jani Saxell, Kiiltomato) Turkulainen Sammakko se heittelee kulttuurityö-käännöksiä kuin turkin hihasta. Eikä mitä tahansa suomennoksia, vaan Markku Innon punnittuja ja Eino Leino -palkittuja sellaisia. Corso oli beat generationin tarkkailuluokkalaisia, muutakin kuin dharmaa pummannut ex-linnakundi ja ex-pahis, joka vanhennuttuaan & viisastuttuaan osasi kirjoittaa ihmisenä olosta takuu-uskottavaa mutta tarpeen vaatiessa myös mahdottoman kaunista runoa. (Suonna Kononen, Karjalainen)