|
|
|
Oletko tutustunut jo Arto Lapin herkullisiin runoihin? Miehen neljäs kokoelma Harakan paja antaa ajateltavaa. Oivaltavat mitalliset runot tuovat paitsi hyvää mieltä, houkuttelevat myös kokeilemaan esimerkiksi viiden rivin tankarunon kirjoittamista.
(Tiina Laaninen, Iltalehti Ilona)
Nelikymppinen tamperelainen Arto Lappi kirjoittaa yksinkertaisen moniselitteisiä runoja. Hänet tunnetaan myös japanilaisten haikujen ja tankarunojen kääntäjänä. Suomalaisilla ja japanilaisilla on monessa taiteen lajissa sama tapa katsoa maailmaa. Arto Lapin pikkurunot sisältävät helposti luettavia suuria ajatuksia. Ne saavat aiheensa luonnosta: vedestä, puista perhosista, linnuista ja oravista. Muutamaan sanaan on mahdutettu elämänviisautta, rakkautta ja huumoria.
(Marja Malinen, Kotiliesi)
Arto Lapin Harakan paja -kokoelman runot todistavat, etteivät suuretkaan ajatukset tarvitse paljon sanoja. Runot ovat pieniä, ikivanhan japanilaisen runomitan mukaisia haikuja tai tankoja. Muutamaan riviin on sovitettu milloin rakkaudentunnustus, milloin elämän isojen kysymysten pohdintaa, milloin hetkellisen onnen tunnelma. Lapin runoista välittyy rakkausluotoon ja läheisten ihmisten korvaamattomuus. Jokaisessa kokoelmassa on mukana muutama vaimolle omistettu, nöyrä ja kaunis rakkausruno. Pitkään jäävät mieleen elämään ne runot, joissa herätetään oivallus siitä, miten vähäinen onkin todella paljon.
(Annamari Saure, MeNaiset)
Lapin ilmaisuun on löytynyt luontevuutta ja rentoa lämpöä. Nimenä Harakan paja vie ajatukset tankarunon ominaispiirteisiin: käsityöläisyyteen ja minimalismiin, pelkistämiseen ja pienieleisyyteen. Koska osastoja ei ole erikseen nimetty, lukijaa kannustetaan oivaltamaan itse. Oman äänilajinsa tavoittaneissa runoissa todentuu maltillinen, helposti lähestyttävä arkipäivän estetiikka, jolle toivoo myös niitä lukijoita, joille runous on tähän saakka ollut etäinen ilmaisumuoto.
(Taina Ratia, Turun Sanomat)
Kirjailijan uskollisuus tyylilleen on hatunnoston arvoinen asia. Arkista elämää sekä luonnon ja kulttuurin kohtaamista pohdiskelevat tekstit ovat Lappia puhtaimmillaan. Kun toiset runoilijat kokeilevat pakonomaisesti uusia tyylejä ja kirjoittamisen tapoja, Lappi syventyy yhä tarkemmin ajattomaan vähäeleisyyteen. Harakan pajan yleissävyinä loistavat kiireettömyys ja haikeus. Vaikka Lapin runot ovat luonteeltaan lempeitä, hän osaa olla piikikäskin. Lappi puhuu paljon, mutta vähin sanoin. Runoilijan oma ääni kaikuu selvimmin rivien ilmavissa väleissä.
(Ilkka Pernu, Aamulehti)
Arto Lappi kantaa Anhavoiden ja Niemisten soihtua 2000-luvulla – viljelee suomalaisessa ilmastossa viihtyvää haikua ja tankaa. Japanilaiseen perinnerunouteen liittyvät elimellisesti luontokuvat ja preesens-sijamuodon synnyttämä läsnäolon tunne. Hetken katoavuuden tajuamiseen liittyy melankolinen pohjasävy, joka ei kuitenkaan liity menneisyyteen haikailuun tai kadonneen uudestaan rakentamiseen. Nämä teemat ja elementit ovat Lapin kirjallisissa tuokiokuvissa läsnä. Toisaalta Lappi varioi kaavoja, ei epäröi keskittyä ihmiseen.
(Suonna Kononen, Karjalainen)
Harakan pajan takaa aistin huumorin, ja puheen tunteista, jotka ovat varmoja, mutta joita pitää sittenkin kierrellä. Paitsi yhdessä runossa. Siinä kirjoittajakin yllättyy rakkaudesta, koska se onkin ihan suora. Lapin mitalliset runot eivät tunnu monimutkaisilta, mutta eivät ne myöskään kulu kerrasta.
(Hannu Koskela, Apu)
|
|
 |
|
|
