|
|
|
Henry Lehtosen esikoiskokoelma on nuoren runoilijan kursailematon, ketään ja mitään kumartamaton esiinmarssi. Lapsuuden muistot lähiön kerrostalojen varjossa, mopojen pärinässä ja nuoruusvuosien rakastumiset ja karheat tarkoituksettomuuden kokemukset ovat muovanneet Lehtosen runoista ”Turun uutta soundia”.
(Tommi Römpötti, Hämeen Sanomat)
Kun runoilija tavoittelee rumaa, pitäisi siitä olla jotakin sanottavaa, jotta ruma muuttuu kiinnostavaksi. Kaunista tavoitellessaan riittää, että tavoittaa. Henry Lehtonen tavoittaa molemmat runokokoelmassa Camping, joka on vahva esikoinen. Teoksen nimi viittaa väliaikaisen asumisen kokemiseen. Runojen taustalle voikin lukea juurettomuuden ja turvattomuuden kokemukset.
(Pertti Terho, Kiiltomato)
Henry Lehtonen kirjoittaa marginaalista, tietoisesti ja provokatorisesti. Yhteiskunnan laitapuoli leväytetään esiin, mutta Lehtosen ongelmat eivät ole yhteiskunnallisia. Lehtonen ei alleviivaa, ei tee sosiaaliraporttia. Kokoelma viimeistelee sen, mitä Kustannusliike Sammakon bin Ladenit ovat suunnitelleet jo pitkään. Se räjäyttää korkean runon taivaan tuuliin.
(Olavi Jama, Turun Sanomat)
Henry Lehtosen ääni on kuin kaupan pihalla seisovasta pyöreästä ilmoitustaulusta, jolta tuuli ja sateet ovat vieneet suurimman osan tekstistä. Jäljellä on kolkko kuva maailman muodosta. Henry Lehtosen runo on yllättävän elinvoimainen aiheen synkkyyteen nähden. Runoilija käsittelee materiaaliaan siihen elottomaksi liimaantumatta, siinä vastenmielisesti kieriskelemättä. Odottaa sopii jatkoa. Runon valo on sytytetty Lehtosen myrskylyhtyyn.
(Matti Saurama, Uutispäivä Demari)
|
|
 |
|
|
