Arvostelut Tervetuloa Paratiisiin

Kirjailija Onkeliin lienee Hannu Salama iskenyt, ainakin maestron tehdastyön, tylsän arjen ja suurten unelmien makuiset nuoruudennovellit. Maria Jotunin illuusioton ihmissuhdekuvaus ja kirpeä, näennäisenkepeä dialogi tulevat niin ikään lähelle Onkelin tyyliä… Onkelia ei tulla lausumaan kansallispuku päällä maakuntajuhlissa. Kirjailijan maailma haisee kiinnelainalle, reumatismille, kuolemalle ja "Tukehtumiselle omiin odotuksiin, jotka kohdistuvat vieressä olevaan ihmiseen". Hänen hahmonsa notkuvat yökerhossa, jossa kuukengät ja tähtisadetikkudrinkit ovat muotia ja kaljamahainen pääluottamusmies yrittää iskeä itäeurooppalaisen bändin solistia. Banaalia ja kitchiä, kuten itse elämäkin… Onkeli on mieltynyt keskikohtiin, ajelehtimiseen ja tukahduttavaan tapahtumattomuuteen. Elämän tyhjyyttä paetaan vieraisiin sänkyihin tai tehtaiden paukkeeseen. Rakennemuutos-Suomessa yhä useamman kohtalona on tosin kilometritehdas… Onkelilla romantiikka ja jännitys voivat painottua siihen, saako vanheneva piirtäjä vongattua mallitytön ravintolasta mukaansa. Hänen novellinsa eivät ole tekorajua pahuudella flirttailua. Kirjailija tekee keski-suomalaisten väliinputoajiensa elämästä fiktiota, koska se on totta. (Jani Saxell, kiiltomato.net) Onkelin novellit sijoittuvat sisä-Suomeen. Henkilöt ovat kampaajia, poliiseja, paperimiehiä, siivoojia ja syrjään vetäytyviä tavallisia ihmisiä pienissä taajamissa. Novelleissa on yhteiskuntakritiikkiä ja globalisaation kritiikkiä. Minut valtasi samankaltainen tunnelma, joka syntyy lukiessani Tsehovin tekstejä. Samanlaista alakuloisuutta, pysähtyneisyyttä ja kaipausta. Maan hiljaiset ja autioituva maaseutu ovat saaneet äänen Onkelin novelleissa. (Tuula Taskinen, Salon Seudun Sanomat)