Arvostelut Linkolan soutajan päiväkirja

Verkolta toiselle soutuveneellä, usein kaksitoistakin tuntia raadantaa hyisellä järvellä, välipalatta ja tauotta… Alénin Jumala on kiivas kuin piru, moittii syystä ja syyttä. Alamainen itkisi, jos jaksaisi. Siksi harva, vaivihkainen tunnustus kajahtaa kuin tykin jysy. Alén kuvaa hienosti epätasaisen suhteen. Lukija alkaa jännittää hänen puolestaan ja toivoa onnistumisia… Ei pidä luulla, että Linkolan soutajan päiväkirja mainostaa kritiikittä toisinajattelijan oppeja, vaikka kunnioitus on ilmeinen. Pahinta myrkkyä taitaisikin olla hymistely. ”Saa olla vaikka kuinka törkeä, kunhan numerot ja nimet ovat oikein”, L. toteaa soutajansa teoksesta sen viime joulun alle päivätyssä jälkisanassa. (Antti Majander, Helsingin Sanomat) Korpifilosofin apumieheltä vaaditaan vahvat hermot sekä työssä että vapaa-aikana. Eetokseltaan Alénin kirja on jämäkkää luettavaa. Monta vuosikymmentä on kulunut siitä, kun suomalaisessa kirjallisuudessa on työn eetos näin nostettu arvoonsa, nostettu esille ihmistyön mielekkyys luonnon ja ihmisyhteisön välisessä tasapainossa. Alénin päiväkirjaa voi lukea kuin urheilu- tai työsuoritusta. Sen kiinnostavuus nousee dokumentin kohteesta, mutta Linkolan henkilökuva ei olisi herkullisen ristiriitainen, jollei kuvailija olisi niin vakaamielinen sekä kynän että airon käyttelijänä. (Markku Soikkeli, Turun Sanomat) Alénilla ei ole kahta diivaa samassa oopperassa. Hänen kirjassaan on vain yksi nero ja yksi kadehdittavan hyvä kirjoittaja. Ja yhdistelmä toimii täydellisesti. (Antti Nylén, Parnasso) Päiväkirja on hauskaa luettavaa. Se on keveästi ja tyylillisesti hienosti kirjoitettu. Teksti imaisee hetkessä mukaansa. Linkolan mielenmuutokset ja äksyilyt Alén tulkitsee elävästi. Myös jokapäiväinen elämä Vanajan rannalla antaa makua siitä, millaista on elää ehdottomien elämännormien mukaisesti. (Juhani Valli, Valkeakosken Sanomat) Linkola tuntuu elävän maailmassa, jossa ajalla ja kiireellä ei ole väliä. Laskiessaan verkkoja hän välillä tipauttelee suustaan viisauksia, joita opetuslapsi ahmii ja pohtii. Soutajan päiväkirja on hypnoottisen hyvin kirjoitettu. (Esa Mäkinen, Ylioppilaslehti)