Arvostelut Vihreäsilmäinen yö

Suomentaja Jatta Krugin esipuhe antaa avaimia runojen tulkintaan ja piirtää kirjailijasta kuvan vahvana naisena ja persoonallisuutena. Aizpurieten säkeissä on jotain hyvin kiehtovaa, ne ovat kuin pieniä tarinoita. (Anna Kurkela, Cosmopolitan) Vuonna 1956 syntynyt latvialainen Amanda Aizpuriete kirjoittaa suuria ja ikuisia aihepiirejä – rakkautta, kuolemaa, mennyttä – auki välillä niin kauniin kirkkaasti, että olisi melkein pakko päästä siteeraamaan hänen runojaan syksyisten lehmusten alle. ”Miten tuskallista, kun kätesi iltaisin / varkain pujahtaa taskuun / leikittelemään muistojen tylsillä terillä. / Suonia ei niillä enää leikata, / mutta on sääli heittää niitä pois.” Ulkopuolisuus ja tietynlainen säikkyys kuuluu lähes jokaisessa säkeessä. Kertakaikkisen hieno on myös tämä: ”Käteni, joka sormusta pelkää / ja rakastuu lumihiutaleisiin.” (Sanna Kangasniemi, Image) Vihreäsilmäinen yö on pieni, mutta painava valikoima Aizpurieten omaperäistä ja korkealuokkaista runoutta. (Hannu Waarala, Keskisuomalainen) Latvialaisen Amanda Aizpurieten runoista löytyy arvoituksellinen, kekseliäs kosketuspinta ja tunnetta täysi maailma. (Joni Pyysalo, Suomen Kuvalehti)