Arvostelut Syökö kuningas makkaraa?

Muusikko Varonen on tunnettu muun muassa yhteistyöstään Pelle Miljoonan kanssa, ja Pellen kirjallinen tuotanto Varosenkin romaanista tulee väistämättä mieleen. Karkeahkon kirjallisen asun lisäksi yhteistä on romanttisuus, ellei peräti yltiöromanttisuus. Toisaalta tässä piilee ratkaiseva aste-ero: toisin kuin monet Pellen vaeltajat, Varosen kertoja on lopulta kuitenkin duunari, jalat tukevasti maassa, tai pikemminkin lantsareissa ja makkarahallin lihamassan kuorruttamalla lattialla. Ei Villeltä jooga onnistu. Romaanin loppu sen sijaan onnistuu lähtemään nousuun – ironian avulla. Ja katso: gouter-Villestämme on kasvanut täysi, sympaattinen romaanihenkilö, makkaramies parhaasta päästä. (Tomi Ervamaa, Helsingin Sanomat) Varonen kirjoittaa svengaavaa, puhekielistä tekstiä. Nopeatempoinen tehdastyö ja Thaimaan katuvilinä tallentuvat taiten. Toimivan ”nuoren miehen Odysseian” kirjoittaminen on hankala homma, sen verran tämäntyyppisiä kirjoja on kirjoiteltu Mika Waltarin Euroopassa matkailuista alkaen, mutta hyvin Varonen onnistuu. Nasta teos. Jos Varonen kirjoittaa vielä lisää, niin kannattaa lukea. (Suonna Kononen, Karjalainen) Romaanin henkiselle miljöölle on turha hakea verrokkeja nykykirjallisuudesta. Elokuvan puolella Aki Kaurismäki – johon kirjailija romaanissaan viittaakin – luo hieman samankaltaisia miljöitä ja henkilöitä. Kielellisesti Varonen kuuluu Pelle Miljoonan, Remu Aaltosen ja Andy McCoyn jengiin. Nasakkaa kirjakieltä ihanteenaan pitäville romaani aiheuttaa harmaita hiuksia, mutta meille muille eläväisten vertausten kuten ’pimee tulee kuin YLE:n uutiset’ värittämä romaani tarjoaa vetävän matkan Sörkan harmaudesta Thaimaan värikylläisyyteen ja takaisin. (Tuomo Karhu, Turun Sanomat)