Arvostelut Betonischubert

Minkäs sille mahtaa. Kari Aartoman toinen kirja on sympaattinen kuin teininuoren kammariin unohtunut pehmonalle. "Kukaan ei pidä minua suloisena", Aartoma tilittää. "Minusta on tullut aikuinen." Vakuutan että runoilija liioittelee. Aartoma kirjoittaa urbaania ihmissuhderunoutta ja mikä ettei. Nimestään huolimatta – tai juuri siksi – Betonischubert edustaa keskuslyriikan äärimmäistä naturalismia. Aartoman runo Ohjelmanjulistus naureskelee Uuno Kailaan eksistentiaalipaatokselle. Runoilija ei käy ristille vaan kuselle. Kun neljäkymppisen ihmissuhderoinasta pääsee eroon, Aartoman kirjasta löytää liikuttavia ja eleettömiä säkeitä. Helge ja Tyttö Singaporesta panevat eloa paatuneempaankin lukijakuntaan. Kari Aartomalla on oma viiteryhmä ja se on Porvoon runoilijakodin tuolla puolen. Hovi mikä hovi. (Olavi Jama, Turun Sanomat)