|
|
|
Romaani jatkaa siitä mihin Kuolleitten katujen paikka päättyi. [- -] Lännen maat on täynnä pieniä kohtauksia ja anekdootteja, jotka ovat kuitenkin loputtoman kiehtovia. [- -] Burroughsin nerous ei liitykään ehyisiin ja kokonaisvaltaisiin kertomuksiin, vaan hänen kykyynsä luoda monitasoisia, syvällisiä ja hykerryttävän hauskoja ideoita kuitenkaan palaamatta niihin uudelleen jättäen ne lyhyiksi visionaarisiksi välähdyksiksi ilman hengetöntä ryöstöviljelyä.
(Pekka Haapanen, Ekho)
Eri aikatasoja ja vaihtuvia kerronnan strategioita villisti hyödyntävä Lännen maat on vainoharhaisuudessaan ja nihilismissään vaikuttava romaani, joka pysyy yllättävän hyvin kasassa, vaikka sekalainen ja osin yhteismitaton materiaali pyörii siinä kuin tehosekoittimessa.
(Jukka Petäjä, Helsingin Sanomat)
|
|
 |
|
|
