|
|
|
|
|
Henry Lehtonen (s. 1978) on turkulainen runoilija. Ennen omia kirjoja hänen tekstejään on julkaistu mm. Reviiri-antologiassa 2000 ja Parnassossa. Lehtonen kirjoittaa 2000-luvun uutta ja energistä käyttölyriikkaa, joka sopii yhtä hyvin kirjan kansien väliin kuin runoklubien esiintymislavoille.
”Runouteni on kitin pölyä ja tinnerin katkua, muisto lapsuudesta, jolloin halusin isän mukana korjaamolle maalinkäryyn vaihtamaan renkaita, purkamaan, kokoamaan, istumaan äijien kanssa kahvihuoneeseen: Iso-Jussi tunki sokerit suuhun ja ryysti kahvin yhdellä huikalla – Jussilta oli toinen silmä puhjennut kännissä tapellessa; Jussi paiskoi hommia kellon ympäri kaksi viikkoa putkeen ja katosi sitten kuukausiksi ryyppäämään; Ola, joka tunki mukin täyteen sokeria ja kaatoi kahvia päälle minkä mahtui, ampui itsensä vasta rakentamansa talon yläkerran vessassa: perhe katseli alakerrassa Napakymppiä. Joskus sain vitosen, hain Kukkurasta jätskiä ja Kukkura-merkkejä. Pian Kukkura muuttui Siwaksi, maku verstaalla roikkumisesta meni, mutta silti siellä oli pakko olla, muutakaan ei ollut.
Laman tultua firma meni konkurssiin. Aloin ryypätä ja polttaa, viikonloput vierähtivät Lausteen skinijengissä, pahanteossa. Sain rippilahjaksi mopon: pienen mankin, jonka bensatankissa oli liekkiteipit ja jonka veljeni myöhemmin kännissä hajotti ja joka sittemmin varastettiin. Kaverit haukkuivat minua paskanpuhujaksi. Itse olisin halunnut olla huippuluokan jalkapalloilija, tai formulakuski, kuten niin moni nukkumalähiöiden poika. Suomi-iskelmät ja tien päällä vietetyt nuijapäiset kesälomat painoivat minut lyttyyn; vallitseva suorittajayhteiskunta vailla kauneutta ja ylevyyttä saa minut tuntemaan oloni ulkopuoliseksi. Olen pragmaattinen, putkinäköinen kirjanpitäjä; valkokauluksinen prole; skidi joka halusi olla rokkari, muttei osannut soittaa eikä laulaa. Runous on itsetehostusta, samaa paskaa eri purkeissa.
Kävelen keittiöön, kaadan kupin kahvia, lorautan joukkoon maitoa, joka taitaa olla härskiä: kahvin pintaan nousee klönttejä. Tätä olen oppinut arvostamaan: runoa ja kirjoitusta.”
|
| |
|
| |
| |
|
|
Kirjanpitäjä, kansojen profeetta
|
| Runoilija Henry Lehtosen kolmas runokokoelma. Teräviä näkyjä runouden valtapiirien ulkopuolelta. Gibran ja Yrjänä saavat haastajan? Lehtosen esikoisteos Camping (2001) oli Runeberg-palkintoehdokas ja toisen kokoelmansa (Kosaani, 2003) jälkeen hän sai arvostetun Aboa-palkinnon. |
| |
|
|
| SAMMAKKO 2007, SID., 64 s., OVH. 19,90€, ISBN 952-483-071-3 |
 |
 |
|
|
| |
| |
|
Kosaani |
Henry Lehtosen toisen kokoelman runot leimahtavat lukijan tajuntaan kuin nestekaasu. Runojen polttoaine on kovien kokemusten karaisema huumori, joka tarjoaa kiinnostavia näkymiä autotallin pölyisen roikkalampun kajosta. Välillä valaisee rakkauden sokaiseva valo, välillä elämän värit löytyvät öljyläikistä.
|
| |
|
|
| SAMMAKKO 2003, SID., 80 s., OVH. 18€, ISBN 952-5194-59-0 |
|
|
|
|
| |
| |
|
Camping |
|
Henry Lehtosen maanläheinen esikoiskokoelma. Runoissa on aistittavissa korjaamoilla, asuntovaunuissa ja lähiöissä vietetty lapsuus ja nuoruus. Camping oli Runeberg-palkintoehdokas, mikä on harvinaista namiskuukkelia esikoisrunokokoelmalle.
Loppuunmyyty.
|
| |
|
|
| SAMMAKKO 2001, NID., 72 s., OVH. 14€, ISBN 952-5194-27-2 |
|
|
|
|
| |
|
|
 |
|
|
