Douglas Couplandin ehkä koskettavimmassa teoksessa käsitellään ilman uskontoa kasvanutta sukupolvea. Kirjassa yritetään ymmärtää kuolemaa, rakkautta ja jokapäiväisen elämän tarkoitusta maallisista lähtökohdista. Kun Jumala on mennyt ja viattomuus menetetty, mitä pyhää ja yhteisöllistä meillä on yltäkylläisyytemme keskellä jäljellä?

”Ajattelin, miten omituista on, että miljardit ihmiset ovat elossa, vaikkei yksikään meistä tiedä varmasti, mikä tekee ihmisistä ihmisiä. Ainoat mieleeni juolahtaneet pelkästään ihmisille ominaiset toiminnot olivat tupakointi, kehonrakennus ja kirjoittaminen. Se ei ole paljon, kun ajattelee, kuinka erityisinä tunnumme itseämme pitävän.”