Yksitoista vuotta siihen meni, mutta nyt Roberto Bolañon läpimurtoromaani Kesyttömät etsivät ilmestyy suomeksi. Sillä välin chileläissyntyinen Bolaño on ehtinyt kuolla ja saavuttaa valtavan kansainvälisen maineen. Kehuja satelee…

Bolaño on vuoden 2009 tärkein kirjallinen löytöni.
(kirjailija Tommi Melender Antiaikalainen-blogissaan)

Chileläissyntyinen, Meksikossa nuoruutensa viettänyt ja Espanjassa kuollut Roberto Bolaño on kulttihahmo. Bolaño on sommittelun virtuoosi, mutta teksti tuntuu virtaavan vapaamuotoisesti. Kesyttömät etsivät kulkee päähenkilöidensä, meksikolaisten maailmankansalaisten ja runoilijoiden seurassa jazzin lailla improvisoiden, mutta taustalla näkyy Cervantesin haamu. Kesyttömät etsivät kuvaa Latinalaisen Amerikan kirjallisia liikkeitä huumorilla, josta ei ole suru kaukana. Bolaño tietää mistä kirjoittaa. Kesyttömät etsivät on samaan aikaan rakkaus- ja jäähyväiskirje nuoruudelle ja kirjallisuudelle. Taustalta kuulu vieno nauru kaikenmoisten auktoriteettien, myös kirjallisten, suuntaan.
(Kari Salminen, Turun Sanomat)

Bolaño hajoittaa tarinan lukemattomiksi pieniksi kertomuksiksi ja kertoo henkilöistään pisimmillään parinkymmenen sivun jaksoissa, jotka joskus irtautuvat lähes itsenäisiksi novelleiksi. Juju piilee siinä, että romaanin päähenkilöt esiintyvät aina jonkun muun näkeminä. Romaanin voimasta todistaa kuitenkin sen kyky ylittää kaikki kulttuuriset rajat, kertoa yleismaailmallisia tarinoita. Nuori runoilija tahtoo keksiä pyörän uudestaan. Bolañon tapainen samaan aikaan kypsä ja räävitön romaanikirjailija taasen heittää pyörimään monta värikästä pyörää yhtä aikaa.
(Jukka Koskelainen, Helsingin Sanomat)

Roberto Bolañon romaanissa ei aikailla. Kesyttömät etsivät vyöryttää lukijalle tarinan, joka etenee rönsyilevien juonenkäänteiden kautta arvoituksesta toiseen. Runouden, maanpakolaisuuden, politiikan, huumeiden ja seksin kaunistelematta maustama kertomus imaisee mukaansa ja hämmentää välillä täysin. Teos vangitsee mielen eikä päästä irti viimeisenkään kysymysmerkin jälkeen. Einari Aaltosen tyylitajuinen suomennos kantaa nautittavasti runsaan tarinan kaikissa käänteissä.
(Kirsti Holmberg, Aamulehti)

Teoksessa Kesyttömät etsivät on klassikon aineksia. Erityisen onnistuneen teoksesta tekee sen rakenne. Teoksesta muodostuu monien äänten ja päähenkilöiden kollaasi. Tarina etenee kronologisesti 1970-luvun puolivälistä 1990-luvun puoliväliin lukuun ottamatta loppua, jossa palataan jälleen alkuun, sekä yhtä tarinalinjaa, joka nerokkaasti yhdistää alun ja lopun toisiinsa.
(Silja Ylitalo, Turun ylioppilaslehti)

Panoraamassa liikutaan 1970-luvun puolivälistä pari vuosikymmentä eteenpäin ja siihen on upotettu puistattavia takautumia Meksikon ja espanjankielisen Amerikan verisestä menneisyydestä. Vaellusta motivoiva kirjallinen salapoliisitarina saa lopussa yllättävän selityksen, joka vuorostaan muuttaa aiemmin kuullun luonnetta ja saa lukijan pohtimaan asioiden syy- ja seuraussuhteita.
(Matti Komulainen, Rytmi)

Maagista Bolañon tekstissä on imu, joka vie lukijan mukanaan, ja hauras sattuman verkko, jonka hän kutoo henkilöhahmojen välille. Mitään taikatemppuja hän ei harrasta mutta saa usein maailmansa tuntumaan kaksin verroin kummalliselta. Realismiksi voisi kutsua korutonta kerrontatapaa, joka saa kimmokkeensa aina todellisista kokemuksista, mutta se on realismia, joka tunnustaa todellisuuden näkökulmasidonnaisuuden ja luo erilaisia ristivalotuksia kuvaamiinsa ilmiöihin, usein pitkiä ja polveilevia lauseita käyttäen.
(Vesa Rantama, Kiiltomato.fi)