Kuvaus
Runoilija ja esseisti Charles Baudelaire (1821–1867) eli Euroopan historian käännekohdassa: taloudellinen valta siirtyi keskiluokalle, demokraattinen kehitys voimistui ja vanha korkeakulttuuri hajosi keskenään riiteleviksi koulukunniksi.
Tässä murroksessa Baudelaire käsitti selvästi, ettei taiteilija voinut mukautua porvarillisen maun vaatimuksiin eikä paeta menneisyyden ihanteisiin. Kauneus on keksittävä uudelleen, hän julisti.
Maailmankuulu runoteos Les Fleurs du mal eli Pahan kukat (1857) on vain pieni osa kirjailijan elämäntyötä. Oivaltava esseeproosa on säilyttänyt yhtä hyvin teränsä.
Modernin elämän maalari ja muita kirjoituksia sisältää esseitä aikakauden kirjailijoista, kuten Gustave Flaubertista ja Edgar Allan Poesta. Pahan kukkien postuumisti julkaistuissa esipuheluonnoksissa runoilija vastaa aikalaiskritiikkiin ja selvittää vaikuttimiaan. Lisäksi mukana on Baudelairen ainoa novelli, ironinen omakuva Fanfarlo, lelujen merkitystä pohtiva tutkielma Leikkikalun opetus sekä pitkä nimiessee Modernin elämän maalari, jolla on avainasema meidän aikamme taideteoreettisessa keskustelussa.
Ensimmäisestä painoksesta (2001) kirjoitettua:
”Kriitikkona Baudelairella tuntuu olevan kaikki mitä kriitikolta voidaan vaatia. [Hän arvioi] kohdettaan yllättävästi, kirjoittaa taitavasti ja ennen kaikkea siten, että pelissä tuntuu yhä olevan jotakin.”
– Jakke Holvas, Nuori Voima
”On vielä ihailulla huomautettava, että tällaisia kirjoja ei aikamme oikein enää suosi: 250-sivuista Baudelairen osuutta seuraa kääntäjän 100-sivuinen selitysosa, jossa kaikki hämärät viittaukset on avattu ja tapahtumat kontekstualisoitu.”
– Otso Kantokorpi, Taide
